Multa on usein kysytty blogisarjisteni tekemiseen liittyviä asioita: mitä välineitä käytän, mistä saan ideat jne. Koska vastaukset kysymyksiin ovat hajallaan siellä sun täällä eri juttujen kommenttien seassa, olen jo pitkään suunnitellut tekeväni jonkinlaisen tutoriaalin näistä asioista johon voin viitata mahdollisten uusien kysyjien kohdalla (ja ehkäpä vanhatkin saavat niistä jotakin irti!). Täytyy toki muistuttaa, että tämä on vain minun tapani tehdä näitä juttuja, muilla blogisarjisten tekijöillä on varmasti omat tapansa (joista olisi erittäin mielenkiintoista lukea, vinkkinä muille tekijöille ;) Lisäksi nämä "ohjeet" pätevät omalla kohdallani vain blogisarjiksiin; "varsinaisia" sarjakuvia teen yleensä huomattavasti huolellisemmin ja suunnitellummin luonnosten kera (minkä takia niitä valmistuukin valitettavan harvoin... ). Toivottavasti joku blogisarjiksen aloittamista tai sarjakuvien piirtämistä ylipäätään empivä saisi tästä jotakin irti ja innostuisi kokeilemaan siipiään - olen ollut aina sitä mieltä, että olennaista ei ole välineiden laatu tai piirtämisen virheettömyys vaan  se, että tekee jotakin mistä nauttii. Itse olen koko ikäni piirtänyt vain ja ainoastaan siksi, että se on KIVAA :)
-----------------------------------------

Koska kyseessä on jonkin sortin sarjakuvapäiväkirja, ideat tulevat lähinnä omasta elämästä, arkisista tapahtumista, huomioista, ja lempiharrastuksestani: ihmisten tarkkailusta. Eritoten viimeksi mainittua suosittelen lämpimästi muillekin; jo pelkästään omat kotinurkat ovat täynnä mitä erikoisempia ja mielenkiintoisempia hahmoja, erityisesti jos sattuu asumaan Itä-Helsingissä ;) Usein tuntuu siltä, että seulani on hieman liian harva ja tulee julkaistua liian paljon mitäänsanomatonta huttua, mutta eiköhän internetiin vielä mahdu jonkin verran sitäkin lajia... Siispä silmät ja korvat auki kotona, koulussa, kadulla, töissä, ostarilla, baarissa - aina tapahtuu jotakin mielenkiintoista!


Aiemmin tapanani oli yrittää epätoivoisesti painaa reikäiseen päähäni näkemiäni sattumuksia, ihmisiä yms., mutta siinä kävi liian usein juuri niin kuin arvata saattoi: kaikki maailmaa mullistavat ideat haihtuivat tuulitunnelini läpi takaisin maailmalle ennen kuin ehdin toteuttaa ne. Marilla on tästä tuskallisen osuva esimerkki. Viime talvena päätin viimeinkin ryhdistäytyä ja ostin pienen taskukokoisen muistikirjan, johon olen alkanut kirjata ylös ideoita sitä mukaa kun niitä tulee ja en voi kuin ihmetellä, miten kädetön dorka olen aiemmin ollut kun en ole tajunnut tätä mahdollisuutta. Mars heti kauppaan muutkin lahopäät! Muistikirja helpottaa kummasti sarjiselämää.



Idean, juuri sen lampun välähdyksen, jälkeen alkaisin tavallisesti tehdä luonnosta, jos tarkoituksenani olisi tehdä muu kuin blogisarjakuva. Karkean luonnoksen jälkeen tekisin tarkemman, jonka sitten piirtäisin puhtaaksi, tussaisin joko huopakynällä tai yleensä mustalla pullotussilla ja piirtoterällä, ja lopuksi värittäisin työn mitä todennäköisimmin vesiväreillä. Kuten voitte kuvitella, edellä mainittu ei ole maailman nopein työskentelytapa, ja osittain juuri sen vuoksi aloitin pari vuotta sitten blogisarjakuvan (jolle olisin totuuden nimessä voinut keksiä hieman paremman nimen...), jonka alkuperäisenä ideana oli innostaa minua itseäni piirtämään useammin ja vapautuneemmin vailla tarkkoja suunnitelmia ja luonnoksia. Idea on ainakin pääpiirteissään toiminut, piirrän ilman luonnostelua (ja se kyllä toisinaan näkyy vääntyneissä muodoissa, perspektiivin heitossa jne.) ja piirtäminen on taas kivaa, sitä tekee mielellään. Olen kyllä huomannut, että rimani on noussut näiden parin vuoden aikana etenkin värittämisen suhteen ja työskentely on muuttunut vähän hitaammaksi ainakin alkuun verrattuna, mutta niin kauan kun en tartu lyijykynään ja ala luonnostella menee hyvin ;)



Yllä olevassa kuvassa on muutama tussi joita yleensä käytän piirtämisessä. Kaikki on ostettu joko Tiimarista, Suomalaisesta kirjakaupasta tai Akateemisesta kirjakaupasta (paitsi tuo 0.25 on taidetarvikeliike Temperasta), joten ainakin jonkun noista kaupoista pitäisi olla lähellä melkein jokaista innostunutta piirtäjää. Kuten jo aiemmin totesin, jos tarkoituksena ei ole tehdä painokelpoista jälkeä joka on suunnattu miljoonille kuluttajille, mielestäni välineillä ei ole kauheasti merkitystä. Jos tykkää piirtää kuulakärkikynällä niin mikäs siinä. Välineiden (puutteen) ei ainakaan tulisi olla kynnys tarttua kynään! Noista yllä olevista tusseista käytän 0.3-kokoa melkein kaikkeen piirtämiseen, 0.1-kokoa tarkempaan näperrykseen ja 0.5-kokoa puhekuplien reunoihin ja muihin vähän paksumpiin kohtiin. Toisinaan olen käyttänyt tuota 1.0- tai 2.0-kokoa mahdollisten ruutujen piirtämiseen. Itse olen tykännyt eniten noista Pigma Micron -merkkisistä kynistä, joissa musta on juuri sellaista kuin haluan ja kuivuu nopeasti. Kannattaa myös huomioda, että kynä on vedenkestävä, jos tarkoituksena on värittää huopakynillä tai peräti vesiväreillä - harva asia piirtämisessä raivostuttaa yhtä paljon kuin väritykseen liuennut musta tussi. Mustan tussin ohella olen silloin tällöin piirtänyt myös värillisillä kynillä joita näkyy alla olevassa kuvassa. Kyseisiä kapineita saa lähimmästä Tiimarista edulliseen hintaan.

Nyt on siis idea ja kynät joten seuraavaksi PIIRTÄMÄÄN!



Suotavaa olisi toki myös hankkia paperia jolle piirtää. Ja jälleen kerran, turha asettaa itselleen kynnystä paperista ja sen laadusta. Myönnän kyllä, että ns. kunnon välineillä on ilo työskennellä, esim. kuvassa oleva Schoellerschammer-merkkinen lehtiö on tarkoitettu juuri huopakynille ja toimii kuin unelma käyttämieni huopakynien kanssa: värit suorastaan soljuvat paperille, joka tuntuu imaisevan ne juuri oikealla tavalla päästämättä kuitenkaan väriä läpi. Kyseinen lehtiö on ostettu jo aiemmin mainitsemastani Temperasta, mutta vastaavanlaisia papereita löytyy varmasti muistakin taiteilijatarvikeliikkeistä ja ihan tavallisista kirjakaupoistakin. Laadukkaat paperit eivät toki ole ilmaisia, mutta mielestäni hintansa väärtejä. Mutta jälleen kerran, vähemmälläkin pärjää. Välillä itse asiassa tuntuu, että ne parhaat ideat on tuhrustettu monisteiden kulmiin, laskujen kääntöpuolelle ja sanomalehtien reunoihin! Itse olen myös esim. matkapäiväkirjoja piirtäessä käyttänyt ihan tavallista muistilehtiötä joka kulkee kätevästi mukana, ja blogini ensimmäiset kuukaudet on piirretty ihan tavalliselle kopiopaperille. Ainoa paperi jolle itse antaisin kieltävän vastauksen (ja tämä on käsittääkseni myös varsin monen muunkin piirtäjän kanta) on ruutupaperi, ainakin jos ideana on julkaista sarjakuva netissä tai paperiversiona. Ruudut pomppaavat ikävästi silmille ja häiritsevät lukemista.

Nyt kun viivapiirros on valmis pääsen hyökkäämään suosikkivaiheeseeni: värittämiseen! Mustavalkosarjisten tekijälle tämä vaihe on tietysti turha, mutta koska olen melkoisen surkea loihtimaan pelkällä mustalla valoja ja varjoja käytän sen sijaan värejä. Väritys ei kuitenkaan todellakaan ole "pakollista"! Valtaosa sarjakuvamaailman klassikoista taitaa olla mustavalkoisia ja hävyttömän hyvän näköisiä. Myös monet sarjisblogitkin ovat mustavalkoisia, esim. Tea tekee etupäässä mv:ta ja tekee sen taitavasti. Kukin siis tyylillään ja siksipä olen itse aina värittänyt työni, koska - jälleen kerran - värittäminen on kivaa :)



Ja jotta varmasti toistaisin itseäni kyllästymiseen saakka täytyy taas todeta: tiimaritussitkin kelpaavat ihan hyvin! Väritin blogini ekat kuukaudet (ja koko sen astisen elämäni) kokonaan halpistusseilla, joita edelleen käytän satunnaisesti, sieltä kun löytyy mm. juuri sopiva värisävy bussin penkkeihin ;), ja etenkin laadukkaammalle paperille töhrystäessä jälki oli ihan ok. Itse olen kuitenkin jonkinlainen välineurheilija ja halusin "paremmat" tussit jo pelkästään värittämisen helpottamiseksi (ei harottavia teriä ja paakkuuntuvaa väriä), ja Grezenin vinkistä päädyin ostamaan Temperasta yllä olevia ProMarker-huopakyniä. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä <3 Näiden kynien (joita saa myös valmiina 12 kappaleen tms. paketteina esim. Akateemisesta kirjakaupasta) ainoa haittapuoli on hinta, muistaakseni kutakuinkin 3,5 € per kynä. Toisaalta laadusta saa aina maksaa, ja omat huopakynäni ovat palvelleet minua moitteettomasti jo reilut puolitoista vuotta eikä merkkejä kuivumisesta ja kulahtamisesta ole havaittavissa. Ja ainahan kyniä voi ostaa vähitellen, muutaman kerrallaan jottei menetä luottotietojaan. Itsekin olen ostanut kynäni useammassa erässä, yhden silloin ja toisen tällöin. Toinen käsittääkseni vastaava huopakynä on Copic, jolla on ilmeisen fanaattinen ja vannoutunut käyttäjäkuntansa. En ole noita Copiceja vielä koskaan kokeillut, mutta värisävyjä niissä on rajattomasti (ProMarkereissakin kyllä riittää valinnanvaraa yhden elämän tarpeiksi) ja hienoa jälkeä niillä saa aikaiseksi näkemäni perusteella. Tämä on varmaan makuasia kumpaa käyttää vai käyttääkö jotakin ihan muuta. Itse päädyin aikanani ProMarkereihin niiden aavistuksen halvemman hinnan vuoksi.

Tässä vielä lähikuvassa paras ystäväni:
 


Näissä, kuten Copiceissakin, on kaksi terää, ohut ja paksu. Yllättävän vähän olen tuota paksua käyttänyt, vaikka se varsin kätevä onkin.

Nyt on ideoitu, piirretty ja väritetty, ja jos tarkoituksena on säilöä valmis työ ainoastaan omaan pöytälaatikkoon, homma on sitten niinkun tässä ;) Mutta koska tarkoituksena on tehdä netissä julkaistava blogisarjis, seuraavaksi skannaan työni koneelle ja käsittelen sitä olemattomilla kuvankäsittelytaidoillani Photoshopissa.



Muutkin kuvankäsittelyohjelmat toki käyvät. Koska taitoni tällä sararalla ovat oikeasti surkeat, en osaa tehdä töilleni kovin kummoisia jippoja, lähinnä tummennan ja vaalennan joitakin kohtia, poistan roskia ja suttuja ja muutan kuvan koon näytölle sopivaksi. Tämän jälkeen työ on valmis, ja julkaisen sen blogissani kaikkien lukijoiden iloksi ja suruksi ;) Näitä blogintarjoajia taitaa nykyisin olla vähän joka sormelle ja jokaisen tarpeisiin. Itse päädyin tähän Vuodatukseen sen helppokäyttöisyyden vuoksi, mutta monia muitakin on toki tarjolla.

Kuten todettua, toivottavasti tästä todellisesta vuodatuksesta oli iloa ja eritoten hyötyä empiville piirtäjille ja miksei toki muillekin!